Nyt testattu,
täysin varusteltu 340i N?o D2PX verottaa maallista
kertymää 3 990 euron edestä.
Edullisin Moon-sarjan integroitu, karvalakkimalli
250i, liikkuu kaupasta kuitenkin alle kahden tonnin
investoinnilla. Oikealla on suuri,
moottoroidun voimakkuussäätimen rulla. Esimerkkinä olkoon vuosituhannen alusta vaikkapa luksusluokan Moon Eclipse -cdsoitin, jonka eräskin tunnettu kansainvälinen julkaisu
nosti sangen korkealle.
Nyt testattava vahvistin kuuluu valmistajan lähtötason Moon-sarjaan, jonka esikoistuotteet lanseerattiin 1990-luvun lopulla. Naamapuoli on paksua alumiinia, muu paketti tuhtia metallia. Tai
vaikkapa molemmilla korteilla, kuten tämänkertainen
340i D2PX.
Olen useampaan kertaan kirjoittanut toiminnallisesta sulautumisesta ja perinteisten laitekategorioiden
hämärtymisestä. Perusfilosofia vahvistinpuolella on nojannut rehellisen ab-luokan
hyödyntämiseen, virtapuolen hallintaan sekä tosimaailman kaiutinkuormien kesyttämiseen. Se muun
muassa valmistaa omaa cd-mekanismia, eikä ole tyytynyt massavalmisteisiin romppuasemiin. kokeilu
Simaudio Moon Neo 340i D2PX -vahvistin
Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Mauri Eronen
Kuun valoisa puoli
Moon Audio on säväyttänyt maailmalla kriittisiä
korvia jo kolme vuosikymmentä. Niinpä
340i:n takamaskissa on painettuna kannanotoksikin
tulkittava teksti ?Made in Canada?.
Ulkonäkö on lähinnä asiallisen vakuuttava. Nämä rajapinnat yhdistävä
340i D2PX tarjoaa palan molemmista kakuista.
Lisää vain kermavaahto ja kirsikka.
KANADASTA kajahtava Moon Audio ei ole mikään eilisen teeren toimija. Yhdistetyt kuuloke- ja etuvahvistimet da-muuntimin ovat malliesimerkkejä tästä konvergenssi- ja integraatiosuuntauksesta. Maltillinen hinta ja hyvä ääni kuulostaa hyvältä konseptilta tänäänkin.
Vuosien saatossa on kertynyt sekä mainetta että
osaamista. Jos hintaero kahden välillä tuntuu suurelta, niin kannattaa jatkaa lukemista.
Varustelun juhlaa
Simaudiolla on havaittu, että yksilöllisyydelle on sijansa. Siis järkeviä
tuotteita järki-ihmisille.
Kuluttajan kannalta onkin mielekästä, että tuotteissa myös hyödynnetään huomattavasti kalliimmas42
ta Moon Evolution -sarjasta saatua kokemusta ja siitä
kummunneita teknisiä ratkaisuja. Valmistaja itse nostaa varhaisen integroidun PW 3000 -mallin merkittäväksi avaimeksi
menestykseen. Kokonaisuus on työstetty hienosti
laadun leimalla.
Moon N?o -sarjan tuotteet muistuttavat ulkoasultaan valmistajan Evolution-huippusarjaa. Ei siis siten, että
maine ansaittaisiin erikoistuotteilla ja sitten brändiarvon avulla myytäisiin halpaa sutta ja sekundaa. Siitä huolimatta kyseessä ei ole mikään halpissarja. Vahvistimista
tunnetun toimijan bittiosaaminen ei myöskään
ole jäänyt pimentoon. Jo vuodesta 1980 on markkinoille
putkahtanut toinen toistaan makoisampia namusia.
SIMA-tuotemerkillä (1980-1993) valmistetut vahvistimet avasivat tien. Keskellä ylhäällä komeilee häpeilemättä valmistajan kullattu, kohokuvioinen logo. Niinpä nyt testattu 340i voidaan hankkia pelkkänä
integroituna vahvistimena, varustettuna sisäisellä,
tuoreella da-muuntimella tai riaa:lla (mm+mc). Niillä voidaan kytkeä laite valmiustilaan/päälle, pimentää näyttö, mykistää anto tai kytkeä kaiutinannot
kokonaan pois päältä kuulokekuuntelussa.
Näyttö ilmaisee muun muassa valitun oton tai
muuntimen näytteenottotaajuuden. Etulevyä hallitsee suurehko, punaista fonttia käyttävä näyttö ja muutama toimintatiloja vaihtava painike. Sama kehitys
on laajemminkin yleistettävissä.. Tänä päivänä valikoimaan
kuuluu useita vahvistimia eri muodoissaan, da-muuntimia, cd-soittimia, pari erilaista riaa-korjainta sekä
niistä järeämmälle vielä lisävirtalähde.
Made in Canada
Valmistaja suhtautuu pieteetillä asiaansa. Sitä kautta aluksi vahvasti vahvistimiin nojannut linja kattaa nykyään myös digitaaliajan vaateet.
Tällä saralla valmistaja on säväyttänyt yleisöä muutamaankin otteeseen
Ottoa voidaan siis hyödyntää esimerkiksi kotiteatterikäytössä,
jos Moonin vahvistinta halutaan käyttää vain päätteenä. Laite saapui avaamattomana, joten sisäänajo vei heti alussa kaksi viikkoa. Takalevyyn on sijoitettu kolme linjatason ottoa rca:lla. Se puhaltaa 100 wattia kahdeksan ohmin kuormalle ja tuplat neljälle. Sisääntulot ymmärtävät yleisimmät näytteenottotaajuudet: 32 Hz, 44,1 kHz, 48 kHz, 88,2 kHz, 96
kHz, 176,4 kHz ja 192 kHz.
Muita ominaisuuksia ovat 12 voltin herätesyöttö eli
trigger, Simaudion laitteiden keskinäiseen kommunikointiin tarkoitettu SimLink sisään ja ulos sekä laajempiin ohjausympäristöihin liittämiseksi jo kadonneeksi uskomani rs232-sarjaväylä. Vaikka kokonaisuuden saattaisi leimata hajuttomaksi ja mauttomaksi, se ei jättänyt koskaan itsestään varsinaisesti mitään huomautettavaa. Kas, kun toivotut toiminnat asettuvat kiltisti
kannen alle kortteina, vältytään ylimääräisiltä virta- ja
välikaapeleilta, kotelokustannuksilta ja niin edelleen.
Vahvistimena 340i on melko perinteinen, hyvässä
mielessä. En voinut testata riaa-korttia, koska oma EMT:ni
on kaapeloitu sen omalle 139b st-korjaimelle, eikä
muutos käy käden tai kahdenkaan käänteessä ilman
sopivaa kaapelia.
Digikortti tarjoaa yhden optisen ja kaksi koaksiaalista s/pdifiä sekä yhden usb:n. Asynkronisesti, totta kai, eli muuntimen kello ohjaa signaalia, ja
tarkka kellotus tapahtuu muuntimen määräämänä.
Digitaalisen jitterin luvataan pysyvän kurissa ja äänenlaadun erinomaisena. Kun katsoo sisälmyksistä neljänneksen täyttävää 400 VA:n toroidimuuntajaa, ei ole syytä epäillä lukemia. Ja jos eivät, lienee
syytä tähyillä malliston raskaampaa tarjontaa.
Mahdollisimman pitkälle kaksoismonoksi suunnitellun piirilevyn layout sisältää neljä 10 000 ?F:n suotokondensaattoria, sekä kahdeksan bipolaaritransistoria (neljä per kanava). Muuntimen sydän on tänä
päivänä yleisesti käytetty Burr-Brownin PCM1793lastu. Viime vuoden lopulta
alkaen muunnin on päivitetty hyväksymään 24 bitin
ja 192 kilohertsin signaalia usb-väylästä. Mastersoundiani värittömämpänä ja vähemmän eteerisenä
se oli vahvoilla rytmipainotteisella materiaalilla.
43. Lisäksi on yksi linjatason balansoitu otto sekä yksi
analoginen otto levysoittimelle (mm+mc).
Gain-säädölle on mm-kuormalla 40 dB:n vahvistus,
mc:llä 60 dB:n. Haitta on kuitenkin melko pieni, eikä aiheuttanut suurempia ongelmia. Tosin CD 1 -liitännän rca-otot jäävät hieman hankalaan paikkaan, edestä katsottuna oikeanpuolisten kaiutinkaapeleiden
taakse. Toteutuksen laatu huomioiden
kansilevyn voisi korvata vaikkapa pleksillä, jos komponenttien maisemissa haluaisi viihtyä pidempään.
Ominaisuuksissa on muutenkin valittu järkevä linja.
Edestä löytyy 3,5 mm:n sisäänotto vaikkapa kannettavalle soittimelle, sekä 6,3 mm:n kuulokeanto. Asiansa muovipalikka hoiti nikottelematta, vaikka suuntaamisen kanssa kannatti
olla tarkkana. Harmikseni sama kapula ohjasi myös
ASR-vahvistintani.
Kuuntelu
Kotiutin Simaudio Moonin useammaksi viikoksi eri
tehtäviin ja ympäristöihin. Simin
joustavuus ja helppo luonne tulivat kuitenkin nopeasti
selviksi. kokeilu
Vaan eipä siinä mitään, monipuolinen ja -muotoinen komentokeskus on monessa tapauksessa optimaalinen ratkaisu. Tehot riittävät useimpiin tarpeisiin paremmin kuin hyvin. Kaiutinannot on
sijoitettu takalevyn ulkolaidoille, jossa johtojen kytke-
miselle on periaatteessa paras tila. Siksi siitä
oli myös tavattoman helppo pitää.
Vahvistimena 340i oli dynaaminen, tasapainoinen
ja rullaavan menevä niin kaiuttimilla kuin kuulokkeillakin. Ne on pultattu reunojen massiivisiin jäähdytysprofiileihin, jotka lämpenivät normaalissa käytössä haaleasta lämpimäksi, mutta eivät missään vaiheessa kuumiksi.
Kokonaisuus on sisältä erittäin siisti ja huoliteltu,
eikä ylimääräisiä kaapeleita tai viime hetken suunnittelun kukkasia näy. Erityisesti, kun toteutuksessa ei
ole tingitty liikaa. Virtajohto on irrotettava, ja
liittimen vieressä on päävirtakytkin.
Kaukosäätimellä voidaan hallita vahvistimen lisäksi
esimerkiksi cd-soitinta. Tähän rakoon iskee myös Simaudio
kiinni. Niistä
yksi (A2) voidaan asettaa pass through -tilaan, jolloin
laitteen oma voimakkuussäädin ohitetaan. Resistanssille on 100 ohmin ja 47 ohmin jumpperit, kapasitanssille esivalinnat 0 pF ja 100
pF. Moon ajoi Sennheiser HD595 -kuulokkeitani
helposti, eikä lopputulos kuulostanut hassummalta.
Tasapainoisen rullaava ja dynamiikaltaan passeli pari
toimi, kun kuuntelu oli enemmän tai vähemmän taustatarpeisiin.
Vaikka Moonin resoluutio oli hyvällä tasolla, rasittavuutta ei normivoimakkuuksin ilmennyt. Ensimmäiset viisi wattia, monesti
ne tärkeimmät, luvataan A-luokassa
Hankkimalla vaikkapa edullisemman
vahvistimen ja erillisen muuntimen pääsee Simaudionkin portailla ensiaskelia eteenpäin.
Valmistajan maine on maailmalla kova. Kumpi on sitten parempi?
Sepä se. Itse asiassa
toistaiseksi vain yksi; ASR Emitter. Taivaalle kiitos sekä cd- että vinyylilevyistä.
Tunnelmat eivät muuttuneet koko testin aikana,
vaikka sisäänajon tuoksinassa joko korvani tai laitteen
ääni puhkesikin hieman paremmin kukkaan. Jo tuo piskuinen purkki omasi mukavan
pirteän ja selkeän luonteen, vaikkei aivan neutraalein
ollutkaan. Pähkäilen näet
edelleen, mikä kolmannen osapuolen tiedostosoitin
olisi se ?paras. valinta. Testin perusteella sille on perusteensa. Lisäksi 340i on tehty erittäin hyvin, kuvat eivät täysin tee sille oikeutta.
Kun laitteen näkee luonnossa, herättää se myös
useimmissa varmasti omistamisen halua.
Hinnaltaan Moon N?o osuu alkuvuonna testatun
(HM 2/2013) Atoll Gamme 400:n kanssa samalle tontille ollen sitä vähän edullisempi. Itselleni tyypillisen barokin sijaan ladoinkin pinosta poikkeuksellisen tiuhaan
ECM-jazzia cd-soittimeen. On huomattava, ettei Evokaan ole
sieltä pehmoimmasta päästä, joten ihan hakoteillä
tuskin olin.
Ilmiön merkitys on kuitenkin vähäinen, sillä esimerkiksi cembalon haastava, terävän iskun ja hennon
jälkisoinnun (Christophe Rousset; Rameau, Pièces de
clavecin, L´Oiseau-Lyre 425 886-2) yhdistelmä erottui
selvänä ja riittävän puhtaana, eikä lopputulos mennyt
niin konemaiseksi, kuin olen pahimmillaan kuullut.
Hauskana yhteensattumana omistin aiemmin Moonin lähtötason 100D-muuntimen. Sinfoniset piirrot etenivät voimallisina aaltoina, kun oli tarve ja toive. Itse asiassa äänensä puolesta se olisi passannut moneen menoon. Vaikka
da-kortti ei ole juuri tupakka-askia suurempi, on siihen pakattu suuri luonne ja ihmeen hyvä ääni. Hilpeän menevää ja riemukkaan eloisaa roots-meininkiä, pienellä ripauksella sovinnaisuutta. Tietokoneilla toistimena toimi iTunes
ilman muita apuohjelmia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
Kannettavalleni olin juuri sopivasti asentanut kokeiluversion Audirvana-ohjelmasta. Juuri, kun olen päätymässä johonkin, julkaistaan taas jokin mielenkiintoisempi tapaus. Muunnin on aidosti laadukas, ei vain jälkijättöinen vahinko. Eikä havaittu linja muuttunut musiikin mukaan. Liekö
virtapuolen hallintaan panostettu itse vahvistimessa?
No, aiemmin testissä ollut Lindemann USB-DAC
antoi jo selvästi vastusta, mutta ilman suoraa vertailua Simaudio pärjäisi vallan mainiosti. Edelliseen malliversioon nähden hintaa onkin onnistuttu laskemaan lähes
500 euroa, joten paketti on aiempaa houkuttelevampi.
Paketoinnissa on fiksuutta. Tämä on tiedostettu myös
maahantuojan ja valmistajan tahoilla. On myös hienoa, kun kaikki toiminnot on mahdollista valita suoraan samasta kaukosäätimestä.
Rahalle vastinetta
Simaudio Moon 340i D2PX:n ainoa ongelma näinä taloudellisina aikoina on hinta. Samansuuntaisin
ominaisuuksin, mutta sangen erilaisin persoonin ne
molemmat mahtuvat markkinoille. Vahvistimissa kun
on eroja, uskokaa pois. Ei ole helppoa tietokonepohjaisen toistoketjun
44
rakentaminen. Jos Mastersound taipui tulkitsemaan tekstuureja, yksittäiset instrumentit olivat nyt
enemmän tarkastelun alla.
Ei sillä, ettenkö olisi ollut aivan tyytyväinen muullakin materiaalilla. Kyllä kyllä, jalka nakutti ja
ilmarumpu pärisi. Harva transistoripeli on voittanut korvani puolelleen sellon kuminauhamaisen voiman ja syvänpuhuvan värin tulkitsijana. Oli ilmeistä, että
dynaamiset vaihtelut irtosivat hieman totuttua helpommin ja ponnekkaammin. Ylimääräisiin kaapeleihin normaalisti kuluvat pennoset voi suunnata suoraan lopputuotteeseen, hyllytilaa säästyy ja niin edelleen. En epäile, etteikö myös levysoitinaste
olisi luokassaan kilpailukykyinen. Kadun vieläkin siitä
luopumista. Erottelukyvyssä on muistikuvani perusteella
tapahtunut paljon, tilainformaatiossa myös jotakin.
Näin toki sopii ollakin, sillä sisäinen dac pohjautuu
pitkälle erikseen myytävään 300-malliin. Vain vanhahtava usb-toteutus sai minut luopumaan siitä.
Ilahduin, kun 340i:n sisäinen dac omasi samoja,
tuttuja piirteitä. kokeilu
Simaudio Moon Neo 340i D2PX -vahvistin
simerkiksi sähköbasson seuranta oli aiempaa helE
pompaa ja siten palkitsevaa. Eipä poikennut
Moon tältä osin porukasta, vaikka lajissaan ihan hyvin
pärjäsikin.
Kenties mukaan oli lipsahtanut aivan hitunen pientä pintakovuutta, sillä Pieter Wispelweyn muutenkin
kirkkoakustiikassa etäiseksi jätetty tulkinta Bachin
sooloselloteoksista (Channel Classics CCS1090) vaikutti vähän Mastersound Evo 845:n projisoimaa kuvaa kolkommalta. On mukava tietää, että
markkinoilla on yksi laatuvaihtoehto lisää.
info
Simaudio Moon Neo 340i D2PX
Hinta:
3 990 ?
Edustaja:
Scanteknik Oy
Puhelin:
(09) 2230 0780
Lisätietoja:
www.moon-hifi.fi
www.simaudio.com
Mitat (lxkxs):
43 x 8,9 x 37,5 cm
Paino:
13,0 kg
Tulot:
3x rca, 1x MM/MC, 1x 3,5mm, 1x XLR,
2x koaksiaalinen ja1x optinen s/pdif, 1x USB
Lähdöt:
1x kiinteä, 1x säädettävä
Muuta:
trigger, kotiteatterikytkentä, kaukosäädin
Lisäkortteina D/A?muunnin ja RIAA?korjain.
Neo -mallisto vain mustana
Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot
Teho:
100 W 8 ohm, 200 W 4 ohm
Särö:
< 0,03 %
Taajuusvaste:
2 Hz - 90 kHz (+0/-3 dB)
Ottoimpedanssi:
22 000 ohm
Tehonkulutus:
45 W (tyhjäkäynti). Tällä kerralla
uusi pesi siis vanhan melko selvästi, vaikka rinta rinnan en voinutkaan asiaa varmistaa.
Käytin äänilähteinä vanhaa Tascamin cd-pyöritintä
koaksiaalisella digitaalikaapelilla, Sonosia optisella ja
vuoroin kolmea erilaista Applen tietokonetta usb:lla.
Näytteet vaihtelivat Sonosin striimistä cd:n 16 bitin ja
44,1 kilohertsin kautta aina 24 bitin ja 96 kilohertsin
hires-latauksiin. Oma korva ratkaisee.
Mikäli kuuntelutila on pieni ja tehontarve on maltillisempi, kannattaa kurkistaa valmistajan muitakin
vaihtoehtoja